Kuten vanha ja kulutettu viisaus kuuluu, jotkut asiat voi oppia vain tekemällä. Juuri näillä sanoilla voisi kuvailla toimittajankin työtä. Pari kuukautta toimitusharjoittelijana ovat opettaneet paljon. Pohtiessani saamiani kokemuksia nousi mieleeni eräs muisto reilun kymmenen vuoden takaa.

Kun olin lapsi, perheellämme oli koira, Ruupe nimeltään. Eräänä kuumana kesäpäivänä isäni päätti opettaa koiraraukan uimaan. Niinpä Ruupe-ressukka molski mummulan piha-altaassa korvat luimussa, surkea katse silmissä ja vettä suupielistä pärskien. Todennäköisesti juuri tämän ensimmäisen uimakokeilun vuoksi koiramme ei koskaan tuntenut suurta vetoa vesielämään. Ei se ainakaan vapaa-ehtoisesti tassujaan kastellut.

Toimittajan työtä voisi tietyiltä osin verrata Ruupe-koiramme ensimmäiseen vesikokemukseen. Kahden kuukauden toimitusharjoittelukokemuksella kuvailisin toimittajuuden opettelua siperialaiseksi uimakouluksi. Kuten koiramme Ruupe sai huomata, kun "heitetään" veteen, on pakko oppia uimaan tai hukkuu. Tässä työssä ei ehkä huku, mutta pinnalla pysyminen aiheuttaa välillä päänvaivaa. Uuden tiedon tulva uhkaa hukuttaa alleen, ja silloin tällöin tulee vedettyä vettä henkeen. Virheistään kuitenkin oppii. Seuraavalla kerralla jo tietääkin, että vastaavassa tilanteessa on parempi pidättää hengitystään.

Toimittajan työn ja koiran pakkouimakoulun välillä on kuitenkin vissi ero. Toimittajaksi halajava hyppää veteen omasta vapaasta tahdostaan, vaikka ei uida osaisikaan. Siinä sitten opetellaan työtä tehdessä. Joskus tuntuu, että pää pysyy pinnalla vain vaivoin, mutta välillä taas saa kroolattua pidemmänkin matkaa ilman, että saa yhtään vettä keuhkoihinsa. Oletettavasti toimitusharjoittelijalle voi lehtityössä myös käydä samoin kuin Ruupe-koirallemme uimakoulussa: koko touhuun menee maku heti alkuunsa. Minulle ei kuitenkaan näin ole käynyt. Paremminkin nälkä kasvaa syödessä.

Alan myös vähitellen ymmärtää, että toimittaja ei koskaan opi uimaan täydellisesti. Välillä pää vajoaa pinnan alle itse kullakin. Toisaalta en minä haluaisikaan tehdä sellaista työtä, jossa ei voi koko ajan kehittyä ja oppia uutta. En siis odotakaan, että minusta tulee olympiatason uimaria. Tärkeintä on vedessä viihtyminen.

Kommentit

Lisää uusi

Kirjoita kommentti

Nimi: Email:   Otsikko:

Tiina  - Kivoja juttuja |2010-07-21 12:25:06 Olet kirjoittanut kivoja juttuja. Olet oppinut toimitustyön uimisen kivasti. Jatka samaa rataa ja hyvää kesää!!!!!

Innokas lukija |2010-07-23 07:19:26 Tärkeintä on lukijan viihtyminen, ei toimittajan. Maksullisen julkaisun jutussa täytyy aina olla oikeata asiaa, eikä pelkkää ainekirjoitustason löpinää. Yliopistossa opiskelleelta harjoittelijalta lukija odottaa kyllä muutakin, kuin omia tavallisia lapsuusmuistoja, kaikilla sellaisia on. Kirjoituksen kieli on hyvää ja sujuvaa, mutta jotain ajatusta pitäisi myös löytyä.

Jouko Hannu  - korjauksista |2010-08-05 10:35:35 Kun olen pari korjausta itsekin toimittanut lehteen, tunnen olevani asiassa osallinen. Missään tapauksessa muualta kesäksi tuleva harjoittelija ei voi tietää paikkakunnan historiaa ja yksityiskohtia, kun niitä eivät juuri tunne täällä asuvatkaan. Olenkin tarkoittanut korjaukseni enemmän paikallisille lukijoille kuin toimittajille. Kiitos hyvästä työstä ja asioiden ymmärryksestä, mitä plogisi osoittaa, Jaana.